lauantai 18. heinäkuuta 2015

Mökkihöperöt

Heipä hei!
Nyt ollaan noin viikon pituisesta reissailusta selvitty vihdoinkin kotiin. Me oltiin Piituksen ja poikaystäväni Roopen kanssa meidän mökillä maanantaista perjantaihin. Melkein viikko oltiin siis Piituksen kanssa reissaamassa, sillä viime lauantaina suuntasimme hesaan kisamatkalle. Su-ma välisen yön kerkesimme kotona nukkua, ja sitten taas matkaan. Piitus ei ole aikaisemmin ollut kuin viikonlopun verran poissa kotoa, ja oli todella iloinen nähdessään taas häkin raostakin Ellan ja Eetun. Se löhöili eilen koko illan tyytyväisenä vilttinsä päällä.  ja söi rusinoita. On se jännä miten noinkin lyhyessä ajassa kerkeää noita pieniä vanhuspupusia tulla niin kova ikävä. Nekin taisivat ikävöidä minua, sillä juoksivat häkin ovelle innoissaan moikkaamaan kun saavuttiin kotiin. 

Pikku palleroiset <3

Hämeenlinnassa, jossa mökkimme sijaitsee, oli alkuviikosta todella hyvät kelit. Sain jopa otettua aurinkoa :D Se on tämän kesän aikana jäänyt todella vähälle. Torstaina koko suomessa taisi ryskätä ukkosia ja mekin saimme niistä osamme. Onneksi se ei tullut ihan päälle, mutta aika lähellä se oli. Jyrähdysten aikana koko mökki tärisi ja lasit kilisivät kaapeissa. Piitus ei onneksi ollut moksiskaan jyrinöistä ja välähdyksistä. Mietti luultavasti vaan, että mitä ihmettä se mamma taas riehuu kun koko mökki tutisee tassujen alla :D

Piitus "pääsi" omatoimisesti jaloittelemaan pihapiiriin perjantaina, kun me pakkasimme autoa ja siivosimme mökkiä. Unohdin oven hetkeksi auki tullessani ulkoa, ja eiköhän herra käyttänyt tilaisuuttaan heti hyväksi. Se oli siis tuvassa kirmailemassa, sillä ulkohäkkiin sitä ei sinä päivänä sateen takia voinut viedä. Onneksi pikku-ukko saatiin kiinni ja takaisin sisälle. Piitus on yksi uteliaimmista kaneista joita olen koskaan tavannut. Uudet paikat ja hajut eivät kauaa pysyny vieraina, sillä se tutkii jokaisen kolon, tulin, maton ja sohvan joka vain tielle tulee. Se on myös mestari murtautuja ja aiheuttaa säännöllisesti minulle harmaita hiuksia. Se on koetellut häkinteko taitojani jo pariin, kolmeen, neljään... tai varmaan jo lähemmäs kymmeneen kertaan murtautumalla salakavalasti jostain pienen pienestä raosta, jota muut kanit ei luultavasti edes huomaisi. Herran aitaukset on oltava vankkaa tekoa, sillä se osaa kiipeillä verkkoja pitkin, hypätä aidan yli ja änkeytyä mahdottoman pienistä koloista :D









Kuvassa kanien mökkihäkki. Takan on tukeva puurunkoinen metallihäkki, ja siitä on luukku kompparipaloista tehtyyn aitaukseen joka on etualalla. Toisessa kuvassa on kaunis väsäämäni tunnelimökki :D Se on tehty vanhasta kukkalaatikosta. 

Teimme Roopen kanssa eväsretken laiturille syömään nyyttejä ja pihvejä joita krillasimme. Herkkua oli! 
Sorsaperhe vieraili rannallamme viikon aikana pariin kertaan. Poikaset olivat jo melkein emonsa kokoisia, joten lahtevät varmasti pian omille teilleen :)





Piitus kesälippis päässä laiturilla katselemassa maisemia <3





4 kommenttia:

  1. voi Piitus Piitus.. :D Miten sä sait sen kiinni sieltä pihalta? Sehän loikkii ku gaselli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tallustin hitaasti sen perässä ja odotin et se pahaa aavistamatta pysähtyy. Sitten nappasin sen syliini :D Ja Roope autto kanssa paimentamaan sen oikeaan suuntaan.

      Poista
  2. Laita lukijapalkki näkyviin, niin voin liittyä lukijaksi! Ihana blogi! :)

    VastaaPoista