Pupulan syysilme

 Ei hätää, kanimme ovat mukana arjessamme vaikkei pieniä ole täällä blogin puolella näkynytkään! 😁 Tuntuu että nuo aikaisemmat jutut ovat olleet niin eriäviä, etten ole osannut yhdistää niihin pupupäivityksiä. Tässä siis katsaus meidän pitkäkorvien tämänhetkiseen arkeen. 

Kanit muuttivat alkusyksyllä ulkoaitauksistaan meidän saunakammariin. Ostin heille hainakin täksi talveksi asunnoksi kolmikerroksisen kerroshäkin. Se on ollut aivan loistava nyt kun olen ollut koko syksyn jalkapuoli ja pitkän aikaa kipsijalka joka ei taivu tai pysty liikkumaan kunnolla. Häkit ovat olleet ihan tilavat 180x90. Sairaslomalla ollessa olenkin viettänyt monen monta tuntia kanien seurassa istuen ja saunatuvassa lueskellen ja aikaa viettäen. Siellä on tosiaan meidän pyykkihuolto ja pesutilat, joten rakennus on aktiivisessa käytössä ja kanien kanssa tulee vietettyä aikaa arjen askareita samalla puuhastellen 😊 

Saunan/kanilan ovi ulkoa

kerrostalo

kanien kaappi

Soran häkki

Peekan ja Piituksen häkki

Fleurin ja Fawin häkki

Kanilasta/saunastamme on tullut ihana paikka viettää aikaa kanimaisessa seurassa. Sain vuosi sitten isovanhempieni talon tyhjennyksen yhteydessä tuon ihanan sinisen emännänkaapin ja se muutti kanilaan. Se pitää sisällään kaikki kanien tavarat, ruuat ja kuivikkeet. Ihanaa kun kaikki tarpeellinen löytyy yhdestä paikasta ja järjestyksessä. 

Meille muutti ystäväni luota muutama viikko sitten ihana pupuneiti Sora tämän kaniystävän kuoltua. Sora on reilu vuoden ikäinen reipas pienirexin alku 💓 

Nuoret kanimme Fawi, Fleur ja Sora ovat viettäneet paljon ihania ulkoiluhetkiä valjaissa ympäri pihaa viipottaen. Peeka ja Piitus ovat olleet enimmäkseen saunatuvassa, sillä Piituksen näkökyky alkaa olla hyvin heikko, ja sitä ei muutenkaan kiinnosta ulkoilu samalla tavalla kuin muita. Peekaa olenkin sitten käyttänyt myös valjaissa ja Piitus on saanut loikkia vapaana mukana jos ulos on halunnut mukaan lähteä. Pappa saa kuitenkin aina päättää itse mitä tekee 😊

Kanien kanssa elämä on ollut ihanan rauhallista ja tasapainoista, joinain hetkinä jopa ihan terapeuttista  💓

Sairastelua, sairastelua

Voihan syysflunssat. Ne ovat pitäneet meitä Roopen kanssa hyvässä otteessaan nyt reilun viikon. Ensin oli kunnon kurkkukivut, kuumeet ja lihassäryt ja kun niistä alettiin selviytyä saatiin appivanhemmilta tuliaiseksi heidän lomareissultaan oksennustauti 😣 Minä alan olla jo jaloillani mutta Roope sinnittelee vielä mahakivuissa. 

Me olimme viime viikon viikonlopun koiravahteina vahtimassa ihania isovillakoiria Naavaa ja Liiaa, jotka siis ovat appivanhempieni koiruuksia. Oli melkoinen lauma kasassa kun Neeralla oli kutinaoireilun vuoksi lääkekuuri ja käytössä töttörö ja Naava alkaa olla viimeisillään tiinenä 😄 Onneksi talo on iso ja saatiin jaettua koirat eri tiloihin niin saivat pömppämassu sekä toipilas lepäillä rauhassa. 

Säät on alkaneet viilemään nyt kunnolla ja talvi tuoksuu ilmassa ⛄ Nyt on Halloween viikonloppu ja me aiomme "juhlistaa" sitä viltin alta tuoksukynttilöistä nauttien. Minä myös valmistaudun ensiviikkoon kun pääsen piiiiitkän sairasloman jälkeen taas aloittamaan työt! 

Jalkani alkaa olla jo kävelykunnossa ja hissun kissun olen aloitellut lenkkeilyn. Jalka on iltaisin vielä kunnon paksukainen turvonnut pönäkkä ja kaipaa lepoa, mutta hurjasti on mennyt paremmaksi suhteellisen lyhyessä ajassa. 

ohukainen ja paksukainen

Olen ollut ihan älyttömän kiitollinen sairaslomajaksoni aikana että me asumme täällä maalla ja että meillä on nämä mitä rakkaimmat eläimet tuomassa päiviin sisältöä. Toipuminen on ollut hidasta ja suuri työmaa, ja se on vieläkin kesken. Tuntuu että siitä pääsee "eroon" tai sen unohtaa aina ajoittain kun eläimet vievät ajatukset ihan muualle ja tarvitsevat minua, vaikka olenkin vähän heikommassa hapessa 😄💕 Maalla meidän on ollut hyvä hengittää ja olla. 

Loppukesän kohellukset

 Aloitetaan tämä blogi ihastelemalla koirista räpsittyjä syksyisiä kuvia 😍 Niin söpöset tyttöni 💕

Meidän loppukesä ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Hyviä asioita oli että me uitiin ja nautittiin elokuussa mun toisesta lomaviikosta täysin siemauksin koirien kanssa. Roope oli aloittanut jo työnsä siinä vaiheessa, mutta lämpimät kelit helli meitä muita. 

Kesäloman alussa kävin moikkaamassa lapsuudenystävää ja tämän ihanaa issikkaa Mellaa. Ystäväni päästi minut kokeilemaan ensimmäistä kertaa ajamista, ja voi miten se olikin hauskaa! 

Minä löysin kesälomani aikana lähitalliltamme aivan ihanan hoitohevosen Onnin 💖 Onni on lämminveri ruuna, saanut ravurikoulutuksen nuorena ja omaa hyvin pompottavan ja pitkäaskelisen ravin. Tunnen selässä itseni usein ihan perunasäkiksi 😂 

Onnin kanssa kesäpäivät sujuivat mitä jouhevimmin ja oli ihana herätä aikaisin tallille ratsastamaan. Kolmannella lomaviikollani kuitenkin sattui tapaturma ja tipuin Onnin selästä sänkipellolla mennessämme kun eteen pomppasi jänis ja Onni loikkasi yllättäen sivuun. Oikeaan nilkkaani tuli avoluksaatio, eli koko nilkan nivelkapseli tuli luita myöten ulos haavasta 😖 Onneksi Roope sattui olemaan mukanani ja oli paikalla soittamassa ambulanssin ja viemässä Onnin turvallisesti talliin. Jalka leikattiin, laitettiin ensin ulkoiseen tukeen (häkkyrään) ja nyt se on ollut kipsihoidossa. Toipuminen on yhä kesken, jalka ajoittain hyvin turvoksissa ja kipeä. 

Kipsejä on ollut jos jonkinmoista tässä toipumisen aikana 🙈 Nyt saan onneksi olla ajoittain jo ilman! 

Sairaalassa meni muutama tovi kovissa särkylääkkeissä ja leikkauksesta sekä tämän jälkeen tulehduksesta toipuessa. Hiljaa hyvä tulee, eiköhän tästä vielä toimiva jalka saada ja minä pääsen tulevaisuudessa takaisin satulaan! 😊