Pohjaton ikävä, Windy

" Minun täytyy jatkaa, 

joku kutsuu kulkemaan. 

Täytyy taittaa taival matkaa, 

vaikken tietä tunnekaan. 

Siellä missä korkealla siintää pilvi sulavin, 

siellä pilven lailla siellä olen minäkin. 

Älä pelkää saavun kyllä, 

tulen kyllä takaisin. 

Iltatuulen hyväilyssä, 

siinä olen minäkin." 

Me jouduimme luopumaan viime maanantaina 10.8.20 rakkaasta pikku Windystämme. Sattuu sydämeen ja sieluun ihan älyttömästi vieläkin ja tuntuu että olen ihan täynnä murhetta, painostavaa alle rusentuvaa ahdistusta ja surua. Jotenkin tuntuu että on pakko päästä kirjoittamaan tästä, jos se auttaisi asian purkamisessa ja käsittelyssä. 

Kanimme ovat tänä kesänä viettäneet kesää vanhempieni luona rintamamiestalon takapihalla taajamassa asuinalueella aina kelien salliessa. Olen itse ollut koko kesän töissä ilman lomia, joten on ollut ihanaa kun kanit ovat minun kiirreellisistä päivistä huolimatta päässeet nauttimaan kesästä ulkoillen. On ollut kiva käydä työpäivän jälkeen hoitamassa pupuset tutulla lapsuudenpihalla keräillen niille kaikkea kivaa syötävää, pupeltaa itse samalla puusta omenoita sekä kasvihuoneessa kypsyneitä tomaatteja, sekä viettää aikaa pupujen kanssa samalla auringosta nauttien. 

Pupujen ulkoilu sai ikävän lopetuksen kun maanantai aamuna kettu murtautui kolmikon häkkiin. Häkki oli kaikin puolin turvallinen, tai niin luulin tähän asti. Se oli vanha minkkihäkki alkujaan jostain turkistarhalta joka oli jo vuosien ajan kulkenut tutulta tutulle pupujen ulkohäkkinä. Meille se hankittiin hermeliineilleni Ellalle ja Eetulle pikkuserkultani ja on ollut meillä yli 10 vuotta kanien käytössä joka kesä. 

Kettu oli koittanut kaivautua ensin häkin ali, mutta häkissä on pohja joten se reitti ei toiminut. Sitkeästi se on pörrännyt häkin ympärillä saalis mielessään, sillä oli kahden kaivamansa kuopan lisäksi raadellut häkin päällä olleen kaksikerroksisen pressun joka toimi häkin toisella puolella tuulen ja sateen suojana. Lopulta oli onnistunut repimään häkeistä takaluukut irti ja päässyt tunkeutumaan sisään. Toinen luukku oli survoutunut ja vääntynyt sisääpäin ja toinen löytyi usean metrin päästä nurmikolta. En tiedä millaista taka-ajoa häkissä on menty, mutta joka paikka oli ihan kuran ja lian peitossa, karvatuppoja siellä täällä, kipot lennelleet miten sattuu ja pupujen puinen pesämökki oli halki sekä sen katto irti. Jälki näytti ihan jonkun isomman eläimen aikaansaannoksilta ja ensin luulinkin sen olleen jokin iso koira. Luukuista ei kuitenkaan olisi mahtunut kissaa tai kettua isompaa eläintä ja kissat eivät kaiva tunneleita päästäkseen saaliiseensa kiinni. Asia varmistui naapurilta joka ketoi nähneensä aamun hämärässä ketun pihallaan valkoinen kani suussa. Ylpeänä se oli loikkinut korkeiden aitojen yli korttelin halki saalistaan syömään. 

Jos surullisesta tarinasta pitää löytää jotain positiivista niin se on tässä kai se, että murtautuja oli kettu. Se on luultavimmin tappanut saaliinsa nopeasti ja jokainen suupala on toivottavasti mennyt tarpeeseen. Kissa tai koira olisi saattanut leikkiä saaliillaan pitkään, mahdollisesti jahdata muutkin kanit kiinni ja pahimmillaan jättää vielä kitumaan henkihieveriin. Toivon ettei taistelu ole ollut pitkä eikä minun pieni tupsuhäntä ole joutunut kauaa kärsimään 😭 

Piitus ja Peeka löytyi pihalta vapaana. En tiedä miten ne oli päässeet ketulta karkuun, mutta hyvä että olivat. Toisaalta kun miettii kanien luonteita, uskon että näin olisi sattunut joka tilanteessa. Windy oli valkoinen ja kuten yleensä se kiinnittää muiden eläinten huomion lähes aina. Windy oli myös luonteeltaan lamaantuja ja aina hädän hetkellä se litistyi pannukakuksi maata vasten. Peeka ja Piitus ovat aina olleet karkuun ampaisijoita ja viipottaneet sen minkä jaloistaan pääsee säikähtäessään. Saaliin valinta ei siis varmastikkaan tuottanut ongelmia ketulle. 

Piitus ja Peeka olivat kaikesta tapahtuneesta niin järkyttyneitä että antoivat minulle tosi helposti kiinni. Piitus varsinkin oli ihan lamaantuneena portin pielessä (onneksi ei juossut tielle!) ja Peeka oli piilossa vanhempieni parkissa olevan auton alla, josta se juoksi tutun äänen kuultuaan nurmikolle mistä sain sen kaapattua syliini. Lamaannuttava tunne mikä tuli paikkojen siivoamisen ja kanien koppaan laittamisen jälkeen oli ihan kamala. Oli kamalaa lähteä kotiin kolmen järkyttyneen kanin kanssa kun tiesin, etten saisi yhtä mukaani enään koskaan 😭 Kotiin päästyämme kun katsoin kanihuoneessa pelokkaita kolmea hömppääni romahdin ihan täysin enkä muista loppuillasta mitään. Seuraavaan aamuun asti olin ihan usvassa. Päivä päivältä lamaannuttava utuisuus helpottaa ja ajatuksenjuoksu kirkastuu, mutta suru on yhä vahvasti läsnä eikä se tunnu lähtevän. On kuin joku olisi haukannut osan minusta pois ja tyhjyys siinä kohtaa vain on ja pysyy. Miten ikävöinkään omaa rakasta ilopilleriäni. En ymmärrä miten voin ikinä toipua tästä 😭😭 Tiedän että useimmat eläimet ovat täällä vain hetken aikaa meidän ihmisten elämänkaareen verraten ja aina, kun lemmikin hankkii sitä tiedostaa, että siitä on myös luovuttava. Silti kun joku kolmas osapuoli riistää kun salama kirkkaalta taivaalta mitään varoittamatta lemmikin pois, ei siihen voi varautua mitenkään ja isku on lamaannuttava. Haavat paranee, mutta tämä haava on tavattoma syvä, likainen ja kipeä enkä usko, että se paranee kuten aijemmat. 

Minun rakkain Windyni oli vasta 4-vuotias ja hyvällä tuurilla olisin viettänyt sen kanssa viellä useita vuosia. Se ei ollut edes elämänsä puolivälissä, mutta silti sitä ei enää ole 😭 Tuntuu niin tavattoman väärältä ja katkeralta maailmaa kohtaan. 

Kanien tilat kuvin

Onkin aikaa, kun olen täällä viimeksi esitellyt pupujen asumuksia, joten siitä onkin hyvä kirjoitella tänään 😊 Me asumme tällä hetkellä rivitalo kolmiossa Etelä-Suomessa ja kanit ovat saaneet asunnostamme käyttöönsä oman kanihuoneen. Kanien häkit on jaettu tällä hetkellä kahteen asuntoon, jotka molemmat ovat n. 2m x 2m. Piitus, Windy ja Peeka asuvat ovesta sisään tultaessa ensimmäisessä kopissa ja Helio toisessa. Helion asumus on vielä hyvin keskeneräisen näköinen ja vähäkalusteinen, kun en tiedä sisustanko sen kaikella kivalla nyt, vai odotanko kanien yhdistamiseen jolloin voisin käyttää koko kanihuoneen tilan laumalle hyödyksi. Ajatuksena oli totuttaa kanit toisiinsa joulun jälkeen, mutta en ole vielä päättänyt milloin kokeilen yhdistämistä ensimmäisen kerran. Haluan varata siihen kuitenkin vuorokauden verran aikaa, sekä olisi mainiota, että kelit olisivat hieman pakkasen puolella, jolloin laumaa voisi käyttää myös ulkona.

Mietintämyssyssäni onkin jo monta ideaa mitä tiloihin voisikaan hankkia, tehdä ja rakentaa, mutta se millä aikavälillä saan kaikki toteutumaan onkin sitten toinen juttu 😂

Me remontoimme kanihuoneeseen viime syksynä kunnolliset puukehuksiset aitaukset, sillä Evie ja poikaset oli tulossa meille ja kaiken olisi poikasten vuoksi pitänyt olla mahdollisimman turvallista. Oli ihana saada viskattua viimein rämisevät kompparikehikot pois. Johan niitä tulikin monen monta vuotta katseltua. Tälläiset varmat ja turvalliset tilat on kyllä ihan mainio muutos ja olen näistä ikionnellinen!

Jotkut kanilakuvat on jo hieman vanhempia, mutta tilat on pysyneet suht samoina syksystä asti. Helion häkki on tuo etualalla oleva pinkkisisusteinen ja kolmikon tuo "parvellinen" taaempana. Helion häkissä on nykyään kaksi pientä vessalootaa tuon yhden ison sijasta, ja tuo iso sininen on siirretty kolmikolle kolmanneksi vessaksi. Helion vessalaatikoista toinen on hamsteridunan pohja ja toinen on ihan vain vessalaatikko eläinkaupasta. vessalaatikon lisäksi häkistä löytyy mattoja, pyyhkeitä ja vilttejä pohjamateriaalina, pesämökki, viilennyslaattoja, aktivointilelu jossa usein oksia pystyssä, tunneli sekä wc-pellettilaatikko joka toimii toistaiseksi ainoana tasona.

Helio pääsee kurkkimaan häkistään koppinsa päällä ollessaan kolmikon menoa, kun he ovat yläkerrassaan ta vapaana. Muuten vaneerilevyt estävät näkyvyyden häkistä toiseen ja estävät toistensa härkkimisen. Häkkien välinen väliseinä on kiinni etuosan oviseinämässä vain muutamalla ruuvilla, joten jos/kun kaneista saadaan kevään aikana nelikko voidaan väliseinä poistaa ja tilat yhdistää. 

En tiedä saako häkeistä kuvien perusteella minkäläisen käsityksen, sillä tämä on kuin mikäkin tilkkutäkki eri laatuisine kuvineen, pahoittelut siitä 😅Jotenkin olin siinä uskossa, että omistaisin parempia häkkikuvia. Näköjään en, ja meidän on nyt vain tyydyttävä näihin kännykkälaatuisiin, rakeisiin ja hämäriin otoksiin. Pitänee pian tehdä uusi postaus valoisilla ja selkeillä kuvilla höystettynä tai kuvata häkkien/tilojen esittelyvideo.

Kolmikon häkissä on kunnon jouluteema vielä näissä kuvissa, sillä ne on otettu jouluna 🎅 Tosiaan kolmikolla on ylätason/parven roolia täyttämässä vanha pöytä, heinälaatikko portaana parvelle, kolme vessaa, heinäteline alakerrassa ja heinäpallo yläkerrassa kulmavessan yhteydessä, viilennyslaatat ja herkkupuu, sekä pesämökki mikä löytyy heinälaatikon takaa toimien näin myös pikku apuportaana yläkertaan pomppiessa.

Häkkien lisäksi kanien elintilana toimii päivittäin myös muu asunto ja takapiha sään salliessa. Asuntomme on kauttaaltaan kaniturvallinen makuuhuonetta lukuunottamatta, ja makkari onkin paikka jonne ei eläimiä lasketa.

Vaikka sähköjohdot onkin piilossa, eikä asunnossa ole muuta vaarallista eläinten ulottuvilla, on possujen kanssa oltava silti tarkkana ihmisherkkujen ja -ruuan kanssa, ettei ne katoa parimpiin suihin 😅 Tämä lauma saa kyllä muutenkin pitää tempauksillaan omistajansa aina varpaillaan, sillä he ovat hyviä keksimään jos jonkinmoista tekemistä ja viihdykettä itselleen.

Meillä kanit pääsevät ulkoilemaan päivittäin aina silloin kun sää sallii, eli kun maa on talvella jäässä ja kesällä kunhan ei myrskyä tai sada. Tämä talvi on ollut yksi onneton kuratalvi, eikä ulkoilemaan ole päässyt kuin ihan muutamia kertoja syksyn jälkeen 😔 Me todella odotamme että sää pakastuu ja saataisiin sen lisäksi vaikkapa ihan pieni kerros lunta. Viime talvena ongelmana oli kovien pakkaspäivien lisäksi niin suuri kerros lunta, ettei kaneja voinut sen vuoksi laskea pihalle ainakaan ilman, että oli itse varuillaan milloin ne astuvat lumeen peittyneen aidan yli. Tässä alempana on kuvia meidän takapihalta mikä on myös suht kaniturvallinen ja paljolti kanien aktiivisessa käytössä 😊

Laitetaan ensin talvisemmat kuvat viime vuodelta. Siinä aita näkyy vielä ihan kohtalaisen hyvin, mutta muutaman viikon päästä tämän kuvan ottamisesta se katosi paikkapaikoin kokonaan lumen alle.

Lämpiminä kesäpäivinä kun olen vapaalla töistä on aivan ihanaa kun voi ulkoilla eläimien kanssa käytännössä koko päivän. Kesällä kanit liikkuvatkin niin paljon enemmän kuin talvella, sillä he ramppaavat useita kertoja pupuhuone-takapiha väliä ja touhuavat aamusta iltaan 💛 Ruokinta on toki myös hyvin tuoreruokapainotteinen ja kanit saavatkin niiden lisäksi vain heinää koko kesän.

Meillä on pihassa muutamat kohdat missä kaneilla on kaivelumahdollisuudet, mutta ne eivät ole täysin turvalliset. Joitain tunneleita on pitänyt peittää ja estää niiden uudelleen kaivelu laatoilla ja verkolla, mutta joitain tyydyn vain pitämään visusti silmällä ja estämään jatkokaivamukset tiputtamalla pohjalle kiviä. Haluaisin ensi kesäksi kaneille turvalliset mahdollisuudet kaivaa, ja olenkin miettinyt jonkinlaisen muovisen altaan upottamista maahan, minkä voisi täyttää mullalla tai turpeella 😊

Paljon on häkki- ja pihasuunnitelmia, mutta katsotaan nyt mitä niistä saisin ihan toteutukseen asti!

Kuulumisia

En ole poistunut keskuudestanne, olen täällä taas! 

Kirjoittaminen tänne tuntuu kyllä ihan todella oudolta. Viime kirjoituksesta on kulunut hurjat 1,5 vuotta ja olin jo ihan 100% varma, etten tule tänne enää palaamaan. Mutta tässä sitä ollaan raapustamassa juttua nostalgian vallassa 😃 Minuun iski ihan hirmuinen blogikirppu ja nyt tekee mieli juoksuttaa sormia näppäimistöllä ja kirjoittaa vaikka ja mitä. Näin on juu tullut sanottua aijemminkin ja taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että innostus lopahtaa hetkessä kuin lehmän häntä. Se jääpi taas nähtäväksi...

Viime postauksesta on tosiaan kulunut jo aikaa ja vaikka kuinka lupailin ja suunnittelin kivoja pentupostauksia tänne, ei mitään ilmestynyt. Ihan harmittaa, sillä Neeran vaavipäivityksiä olisi ollut todella kivaa lukea nyt näin jälkikäteen. Onneksi tytöllä on kuitenkin oma instatili jossa on päivityksiä ihan melkein syntymästä asti. Sen löytää nimellä @neerathemudi 

Ah mikä söpöläinen se onkaan pienenä ollut (ja on vähän vieläkin). Muutama vaavelikuva on ihan pakko julkaista ihan vaan, koska koiranpennut on niin suloisia ja on hauska ihastella pientä vaavi Neeraa <3

Tällä hetkellä meidän eläinlaumassamme asuu neljä kania, Piitus, Windy, Peeka ja Helio, sekä tuo hulivili mudinarttu Neera. Neera saapui meille vähän tuon viime postauksen jälkeen syyskuussa 2018 ja Helio uusin kanitulokkaamme saapui joulukuussa 2019. Nyt on jo vuosi 2020 enkä voi millää uskoa, että aika on kulunut niin hurjaa vauhtia. Saas nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. 

Ennen Helion saapumista meillä oli vierailulla muutaman kuukauden Pupuninjoilta tuttu Evie (Peekan pikkusisko). Evien oli tarkoitus tulla meille sijaiskotiin synnyttämään poikaset viime syksynä, mutta harmiksemme hän ei tiineytynyt muutamista yrityksistä huolimatta. Siitä olisi ollut tarkoitus jättää pikkuinen hulivilivaavi tänne meille kasvamaan, mutta jokin maailmankaikkeus ei tätä sallinut eikä neiti tiineytynyt. Vieläkin harmittaa tosi paljon, etten saanut kasvattaa omassa kotonani kanipoikuetta ja kokea sen tuomaa iloa ja touhua. Nyt Evie on lähtenyt ja asuu taas Katrioonan luona. Se on astutettu uudestaan ja jos tälläkertaa kaikki menee hyvin ja tyttö tiineytyi odotellaan kuun vaihteeseen poikasia <3 

 

Söpönen pieni luppakorvainen Piitus 2 😄💗

 Helion tulo meille oli vähän sattuman kauppaa, sillä olin seuraillut sen poikueen matkaa haaveillen (ja Maijalla syntyneiden monien muidenkin belgianjänis poikueiden taivalta aijemmin) ihan syntymästä asti sydämet silmissä. Kun Evie oli joulukuussa lähdössä omaan kotiinsa tuntui oma lauma yhtäkkiä jotenkin vajaalta. Harmitti niin paljon ettei suunnitelmat onnistuneet, enkä halunnut tyytä siihen ettei meille tulisi lauman lisäystä. Kuin sattumalta Helion varannut koti perui kaupat hetkeä ennen sen luovutusta ja pian suunnittelun sekä tiedustelun jälkeen päätimme Roopen kanssa ottaa haasteen vastaan ja lähdettiin kokeilemaan ihan uutta kanirotua, josta olimme (tai lähinnä minä olin) todella pitkään haaveillut. Ja niin meille haettiin joululoman alussa uusi rinsessa kotiin 💝

Helio on liioittelematta yksi kaunein näkemäni eläin. Se on niin tavattoman sopusuhtainen ja kauniin jänismäinen rungoltansa, että oma silmä lepää siinä ihastellen. Se on alkanut myös sopeutumaan meillä eloon tosi kivasti ja viimeksi juuri eilen ihastelimme Roopen kanssa sen ilmavia ralliloikkia olohuoneessa 😍 Odotan innolla yhteisiä hetkiämme neitosen kasvaessa ja kypsyessä osana perhettämme. En tiedä vielä ajankohtaa milloin lähtisin totuttamaan sitä osaksi nelikkoon, mutta sitä projektiakin odotan innolla. Tarkoitus olisi lähteä kokeilemaan koulutusta esteille lähipäivinä, kunhan saan muut juoksevat asiat ensin alta pois. Minä nimittäin valmistuin viime viikolla viimein klinikkaeläinhoitajaksi ja nyt pitäisi aloittaa vakituisen työn metsästys 😁 Jostain syystä mielummin kouluttaisin kania kuin istuisin koneella hakulomakkeita täyttelemässä.

Tänään olemme juhlistaneet kanien kanssa Windy-Bindyn syntymäpäivää. Ihana tyttöseni täytti jo huimat 4-vuotta 💗Huimaa, mutta silti hassua, että se on ollut osa elämääni vasta vajaa neljä vuotta, kun tuntuu, että olemme taivaltaneet yhdessä jo paljon pidempään. On se vain ihana mainio iloinen tyttönen!

Blogia olisi kyllä kiva alkaa kirjoittelemaan ja vielä kun saisi tämän ulkoasun jotenkin ajantasalle ja muokattua ajattomaksi niin tänne palaisi uudestaan ihan mielellään. En kyllä toisaalta pidä blogin remppaan suurta hoppua, sillä meitä ei taida kukaan enää tätä kautta seurata 😄 Itse en ainakaan enää seuraa pahemmin muiden blogeja, joten todennäköisyys siihen, että joku eksyy tänne on hyvin pieni. Sosiaalisen median myötä on blogit varmaan aika katoava kiinnostuksen kohde, mutta ne toimii silti hauskana muistojen ja omien ajatusten arkkuna, jota on myöhemmin kiva käydä raottamassa ja nauramassa menneen elämän kommelluksille! 

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!