Koiramaisia viikkoja

 Viime viikot ovat menneet vauhdilla. Kevät on koittanut kohisten ja tuntuu että heräilevä luonto on herättänyt myös minutkin talven kankeuden jäljiltä eloon 😄 Arki ja elämä kolmen koiran kanssa on sujunut aivan ihanasti ja olen hyvin kiintynyt tähän asetelmaan, että meillä on kolme aktiivista vauhtipalleroa. Penny on sujahtanut meidän tiimiin ihanan huomattomasti 💜 

Me kävimme viikonloppuna ystäväni luona kyläilemässä laumamme kanssa ja tuli napsittua 6 koiran laumasta ihania kuvia. Kaikki tuli onneksi ihan hyvin juttuun paimenet isoegoista Garmaa hieman paremmin 😅 

Garmalla on aloitettu nyt ruokaremontti. Neiti on päässyt hurjan laihaan kuntoon ja itselle tuli ihan ahdistus, kun viime viikolla havaitsin miten paljon se onkaan hoikistunut parissa viikossa. Garma on aina ollut hoikka ja huonosti massaa keräävä nuoresta iästä toki vielä johtuen, mutta nyt kun se on paininut ja remunnut Pennyn kanssa hurjaa kyytiä reilut pari viikkoa, on se menettänyt viimeisetkin massansa 🙊 Kävin viime viikolla ostamassa uutta rasvaisempaa aktiivisille koirille tarkoitettua Brit Caren nappulaa. Sillä sain nopeasti alkaneen kovan hilseilyn heti loppumaan, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa. Tänään täytin pakastimen rasvaisella naudanlihalla, sekä herkille koirille suunnitellulla raakaruualla/kypsennetyllä pakasteella. Katsotaan josko tyttösten masut sietäisivät niitä ja saisimme ujutettua ruokavalioon taas enemmän lihaa. 

Neeralle syötettiin pelkkää raakaruokaa siihen asti kunnes se täytti n. 1,5v. ja sai ensimmäiset ikävät suolisto-oireet murtauduttuaan ruokakaappiin ja syötyään ties mitä sille kuulumatonta (kuten ihmisten kipulääkettä, suklaata, vaaleaa leipää, mausteita, kaurahiutaleita, muroja ym). Siitä seurasi tietysti eläinlääkärireissu. Siitä muutaman kuukauden päästä neiti pääsi kyläilyreissullaan varastamaan pöydältä ison kulhollisen pahkinöitä ja ruisnoita, josta seurasi uusi lääkärireissu ja munuaisarvojen ensimmäinen pomsahdus. Siitä toivuttua muutaman kuukauden päästä hällä alkoi pissailuongelmat, joiden tutkimuksissa huomattiin munuaisarvojen hiljainen kohoaminen ja neiti vaihdettiin puoleksi vuodeksi pelkälle munuaisruualle ja muulle tukihoidolle. Onneksi arvot normalisoituivat hissukseen ja niitä seuraillaankin tarkoin vähintään vuoden välein, tarvittaessa tiuhempaan. Sen dieetin jälkeen Neeran masu ei kestänyt enää raakaa, ja nappuloistakin vain suolistoystävällisiä eläinlääkäriruokia, joilla siis jatkettiin viime talveen asti. Toissatalven rotanmyrkky-tapauksella on toki myös osuutta asiaan, koska silloin meni ruokinta ja koko elämä hetkeksi ihan mullin mallin, mutta siitäkin koettelemuksesta selvittiin 😅 

Kaikki Neeran terveysongelmat ovat pääsääntöisesti johtuneet sen pohjattomasta vatsasta ja ahmimisharrastuksesta 🙈🐷

Ruokavalioon on viime talven aikana tuotu hissukseen kypsennettyjä lihoja ja myö nappula muutettiin Hill'sin i/d suolistonappulasta Smaakin Herkkä -nappulaan, joka on toiminut hyvin. Olin niin iloinen kun päästiin viimein yli kahden vuoden eläinlääkäriruokien jälkeen kokeilemaan muita vaihtoehtoja. Huomenna päästään kokeilemaan muutamaa samaan Smaakin Herkkä -sarjaan kuuluvaa raakapullaa 😊 

kuvassa köllivä possu liittyy vahvasti ylempään tekstiin

Penny on ollut ihana iloinen pentunen. Se trimmattiin hauskalle kesäturkille työkaverin voimin töissä. On hurjan paljon helpompi kuin se ei kanna metsästä kaikkia risuja mukanaan. Kevään helteitä ajatellen tämä kevyempi turkki on varmasti paljon parempi 😊 

Loppuun vielä kuva ysätävni ihanasta koiralaumasta joita pääsin viikonloppuna kuvailemaan 💗 Niin hauska lauma heelerit Misu ja Lissu, sekä collie Jussi. 

Pääsiäinen ja hoitokoira

 Pääsiäisen päivät menivät nopeasti ohi. Oli ihanan paljon tekemistä! Ystävä tuli heti perjantaina kyläilemään koirineen ja vietettiin hänen babyshowereita täällä meillä. Oli ihanan koiran ja vauvajuttujen täyteinen vuorokausi yhdessä 😍👶 Itselläkin vauvakuume on kolkutellut jo jonkin aikaa, joten näiden juhlien järjestely oli ihanaa puuhastelua!

Lauantaina ystäväni lähti iltapäivästä kohti kotia taaperoarjen pariin ja jätti toisen koiristaan hoitoon tänne meitä ilahduttamaan. Garma ja Penny on hyvin saman ikäisiä ja menoa sekä melskettä meillä riittää 😄 Pennuilla on ollut aivan mainiot leikit yhdessä! 

Garma, Neera ja Penny 💙

Penny on nyt 10 kk ikäinen sheltti pentu. Hyvin suloinen pikku otus 😊

Eilen iltalenkillä joenrannassa huomattiin että jäät on lähteneet joen keskiosasta missä vesi virtaa. Pääsemme tällä viikolla laskemaan kanootin vesille! 😍

Kasvaneet liskovaavit

Pöystillä ja kerstillä, sekä hieman myös Anselmilla on alkanut selvästi kevät. Anselmi on lopettanut syömisen ja odottelee selvästi morsiantaan saapuvaksi. Pöysti on täynnä energiaa ja viipottaa ympäri taloa heti, kun terraarion ovea vähänkin raottaa. Kersti taas on luonut monesti nahkaansa ja on myös selvästi aktiivisempi kuin talvella. 

Pöysti pääsi viipottamaan tuttuun tapaansa tänään iltapäivällä kun saavuimme koirien kanssa kotiin kaupunkilenkiltämme. Kävimme koirien kanssa pitkästä aikaa Hämeenlinnan sijasta Hattulan keskustassa Parolassa lenkkeilemässä. Mierolan silta alkaa pilkistää jo lumen alta ja sorsat olivat jo joella uiskentelemassa.  

On niin hauska lähteä koirien kanssa kaupunkiin pois maalta ja kotikulmilta, kun kaupungissa asuessa usein lähdimme pois kaupungista ja kohti maaseutua 😄 

Liskojemme hankkimisen ja varsinkin pöystin myötä olen oppinut ihan hirmuisesti. Jonkin verran sain toki kokemusta työskennellessäni eksoottisten eläinten klinikalla, mutta ei se ole sama asia kuin luoda suhdetta omaan lemmikkiin. Pöystistä on kuoriutunut hirmu aktiivinen nuori poika ja tietyllä tavalla myös ihmisläheinen. Tänään testasin, että kävin nopeasti vain avaamassa terraarion oven takkahuoneessa ja palasin koirien luokse keittiöön. Ei mennyt kauaa kun Pöysti viipotti häntä pystyssä keittiön puolelle. Hetken keittiössä puuhasteltuamme ja koirien syötyä menimme koirien kanssa olohuoneeseen, eikä aikaakaan kun Pöysti viipotti perässä myös sinne ja kiipesi sohvan selkänojalle ikkunasta kurkkimaan ❤ 

Pöysti on kehittynyt meille tulonsa jälkeen ihan valtavan paljon, toki kasvanut kokonsa puolesta, mutta se on myös saanut lyhyessä ajassa valavasti itseluottamusta touhuta ja viipottaa. Se on kyllä niin mainio poika ja ihana päivänpaiste (myös värinsä puolesta)! 

Pöysti ja Garman nenä ❤😄

Myös hieno tuliliskomme Kersti on kehittynyt ja kasvanut tulonsa jälkeen valtavasti. Sen väri on hauskasti haalistunut kirjavasta miltein kokonaan oranssin punaiseksi, hännänpäätä lukuunottamatta. Se on nykyään myös helppo käsiteltävä ja hyvin rento neiti. Ruokahalu on selvästi laskenut poikasajan jälkeen ja uskon neidin jäävän aika pikkuiseksi tyypiksi. Ainaki nopein kasvu on hidastunut. 

Kersti nyt keväällä 2023

Kersti meille tullessaan kesällä 2022

Kerstiä me emme pidä samalla tavalla vapaana kuin Pöystiä. En usko että neiti edes kaipaisi terraarion ulkopuolista elämää. Aina kun se illan tullen tulee ulos luolastaan se suuntaa omiin puuhinsa eikä liioin katsele terraariostaan ulos, tai raavi lasiaan, kuten Pöysti. Muutamia kertoja neiti on toki ollut terraarion ulkopuolella, mutta liike on ollut silloin hidasta ja tyttö on ollut selvästi varuillaan. Kerstin ja pöystin kokoero on toki myös iso, joten omassa terraariossaan on Kerstille myös paljon enemmän kuljettavaa.

Terratorni talvella 2023
Anselmi ylimpänä, Kersti keskellä, Pöysti alimpana

Meillä on Roopen kanssa suunnitelmissa muuttaa terraariot enemmän bioaktiiviseksi tai ainakin luonnonmateriaalit pohjille, nyt kun liskojen poikasvaihe on ohi. Terraarioiden takaseinään on liimattu oikeaa kiveä ja se painaa aivan älyttömän paljon. Seinä olisi tarkoitus uusia ja tehdä styroksista ja uretaanista kevyeksi ja kivan näköiseksi. Odotan innolla tätä projektia ja sitä että pääsemme sisustamaan jokaiselle ihan oman näköisen loossin! 

Kesällä meille on tulossa paljon projekteja ja tietysti ulkotilojen laitto menee terrarempan edelle, sillä terraario saadaan laitettua kivaksi vaikka talvellakin. Mutten silti malta odottaa! 

Alkanut kevät

 Tämän vuoden kevät on tuonut mukanaan uutta tuulta. Olen toipumassa hyvää tahtia pidemmästä vaikeammasta ajanjaksosta, jonka laukaisi kroonistunut basilaarimigreeni (aivorunkomigreeni). Olin viime syksystä asti sairaslomalla ja nyt olen palannut töiden pariin kevennetysti. Mieliala ja jaksaminen heittää äärilaidasta toiseen ihan päiväkohtaisesti, mutta yleinen hyvä olo ja perusjaksaminen on parantuneet. 

Tämä usvainen maisema makuuhuoneemme ikkunasta kuvastaa sielunmaisemaani monelta menneeltä päivältä hyvin. Kuitenkin pilvipeite on lähtenyt rakoilemaan ja toivo helpommasta huomisesta loistaa usvan raosta 🔅 

Ikkunalle nostettu mongolia kukki muutama viikko sitten 😍

Pitkän sairasloman aikana eläimemme toivat minulle ihanaa päivärytmiä elämään. Voisi kuvitella että masentunut melankolinen mieli kokee niistä rasitteita, mutta minulle ne toivat toivoa ja hyvänolon tunnetta. On hassua ajatella, että möllöttelin kotona puoli vuotta, mutta en silti muista siitä ajasta juuri muuta kuin puuhani eläinten kanssa. 

Lenkillä vastaan tulleet nuoren hirven jäljet

Liikuimme koirien kanssa paljon luonnossa ja innostuimme mieheni kanssa kalastamisesta. Talvikalastus verkoilla onkin ollut aivan mieletöntä terapiaa läpi talven. Kesän lämmössä voi muistella raikkaita pakkasaamuja tyhjällä jäällä pakkasen nipistellessä poskia, koirien viipottaessa vapaina ja auringon noustessa taivaanrannassa. Välillä jää täyttyi tulomme jälkeen pilkkijöistä, ja ymmärrän nykyyän täysin sen harrastuksen ihanuuden. Verkkokalastus on nopeatempoista toimintaa, mutta pilkkijöillä on aikaa istuskella paikoillaan, hengitellä rauhaksiin ja odotella kalan syöntiä keskellä kaunista luontoa. 

Tältä talvelta alkaa olla kalasukset taputeltu. Pääsiäisenä olisi tarkoitus laittaa verkot vesille mikäli jää vielä kantaa, mutta sitten ne kerätään jäiltä pois ja aletaan odottaa kesää ja kesäkalastusta! 

Tuleva kesä tuo mukanaan taas ihania puuhia pihalla ja alku kesästä myös meidän hääjuhlien järjestämistä.  

Mitä kuuluu, missä ollaan

Taas on aikaa vierähtänyt sitten viime postauksen. Olemme löytäneet itsemme Hyvinkään sijasta nykyään Hattulan suunnilta, jonne muutimme reilu vuosi sitten. Olemme viihtyneet omassa kodissamme maalla joen tuntumassa todella hyvin. Alempana kuva mummonmökistämme ❤

Pihapiiristämme löytyy viime kesänä leikkimökistä tuunattu kanila, jossa nuorisomme Peeka, Fawi ja Fleur asustelevat. Kanilaan on asennettu sähköt, joten siellä on koirankopin lämmitin pitämässä lämmön plussalla läpi talven sekä tilat kuivana. Tämän kesän aikana olisi tarkoitus tehdä ympärille tilava ja iso ulkotarha. Nyt kanit ulkoilevat vain valvotusti kompostikehikko viritelmässä joka kiertää kanilan etuosan ympäri. 

Vanhuksemme Piitus ja Irmeli asustelevat saunarakennuksemme lämmitetyssä saunatuvassa. 

Meille on tullut viime kesänä vahvistusta matelijalaumaamme; leobardigekko Kersti, parta-agama Pöysi sekä jo tuttu Anselmi majailee meillä tietysti viellä. Kaikki asustelevat takka/työhuoneen terratornissa. 

Elämme eläinlaumamme kanssa oikein mukavaa elämää pienessä mummonmökissämme. Remontoitavaa on paljon ja ensimmäiset vuodet meneekin varmasti suunnitellessa ja remonttikassaa säästellessä. Onneksi meillä ei ole mikään hoppu. Teemme sitä tahtia kuin hyvältä tuntuu ja jaksamista riittää. Talo on onneksi asuttavassa kunnossa. Pihapiiri on ihana ja omaa maata löytyy hieman vajaa 6 ka. 

Vahtikoira Neera sai myös viime keväänä vahvistusta. Hankimme suloisen Thulen Minihusky narttupennun nimeltään Garma ❤ Neiti on nyt kasvanut 1-vuotiaaksi touhottajaksi ja Neeran sekä Garman kanssa ei käy arki tylsäksi, mikäli he pääsevät päättämään. 

Mukavaa kevään jatkoa! Toivottavasti meistä kuuluu taas pian 😊