Tämän vuoden kevät on tuonut mukanaan uutta tuulta. Olen toipumassa hyvää tahtia pidemmästä vaikeammasta ajanjaksosta, jonka laukaisi kroonistunut basilaarimigreeni (aivorunkomigreeni). Olin viime syksystä asti sairaslomalla ja nyt olen palannut töiden pariin kevennetysti. Mieliala ja jaksaminen heittää äärilaidasta toiseen ihan päiväkohtaisesti, mutta yleinen hyvä olo ja perusjaksaminen on parantuneet.
Tämä usvainen maisema makuuhuoneemme ikkunasta kuvastaa sielunmaisemaani monelta menneeltä päivältä hyvin. Kuitenkin pilvipeite on lähtenyt rakoilemaan ja toivo helpommasta huomisesta loistaa usvan raosta 🔅
 |
| Ikkunalle nostettu mongolia kukki muutama viikko sitten 😍 |
Pitkän sairasloman aikana eläimemme toivat minulle ihanaa päivärytmiä elämään. Voisi kuvitella että masentunut melankolinen mieli kokee niistä rasitteita, mutta minulle ne toivat toivoa ja hyvänolon tunnetta. On hassua ajatella, että möllöttelin kotona puoli vuotta, mutta en silti muista siitä ajasta juuri muuta kuin puuhani eläinten kanssa.
 |
| Lenkillä vastaan tulleet nuoren hirven jäljet |
Liikuimme koirien kanssa paljon luonnossa ja innostuimme mieheni kanssa kalastamisesta. Talvikalastus verkoilla onkin ollut aivan mieletöntä terapiaa läpi talven. Kesän lämmössä voi muistella raikkaita pakkasaamuja tyhjällä jäällä pakkasen nipistellessä poskia, koirien viipottaessa vapaina ja auringon noustessa taivaanrannassa. Välillä jää täyttyi tulomme jälkeen pilkkijöistä, ja ymmärrän nykyyän täysin sen harrastuksen ihanuuden. Verkkokalastus on nopeatempoista toimintaa, mutta pilkkijöillä on aikaa istuskella paikoillaan, hengitellä rauhaksiin ja odotella kalan syöntiä keskellä kaunista luontoa.
Tältä talvelta alkaa olla kalasukset taputeltu. Pääsiäisenä olisi tarkoitus laittaa verkot vesille mikäli jää vielä kantaa, mutta sitten ne kerätään jäiltä pois ja aletaan odottaa kesää ja kesäkalastusta!
Tuleva kesä tuo mukanaan taas ihania puuhia pihalla ja alku kesästä myös meidän hääjuhlien järjestämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti