Jäätyneelle Saimaalle matkamme käy

Hoh kuinka voikaan kaamos väsyttää! Onneksi kouluun ei tarvitse mennä tekemään enään kuin pari koetta, muuten palauttelen kotoa käsin vain tyhmiä verkkokursseja. Tuntuu että aikaa on mennyt viime päivinä vain ihmeelliseen lorvailuun enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Sisäinen kelloni on ihan sekaisin, kiitos Linnanjuhlien, joissa oltiin viime tiistaina ja valvottiin yli viiteen yöllä :D Olen mennyt nukkumaan vasta joskus neljän aikaan sen jälkeen, ja voi pojat kun nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Tuntuu että kaikki pinimmätkin naksutukset, kellon tikitykset ja kanin papanointi kuuluu oikein extra kovaa, ja se on tosi häiritsevää. Kohta sitä varmaan tarvitsee lomaa lorvailusta ;D

Tänään sain kammettua itseni aamulla jo kymmeneltä ulos kanien kanssa, ja voi että se piristi! Me ollaan  oltu Piituksen ja Peekan kanssa nyt viikko Savonlinnassa Roopen luona ja tämä kerrostalo jossa hän asustelee on ihan Saimaan rannalla ja täällä on oma laituri ja uimaranta (juu kyllä, kateeksi käy!)
Minä nappasin siis kanit kainaloon, kameran olalle ja niin me lähdettiin aurinkoiseen pakkasaamuun tuulettumaan.

Tässä kuvassa näkyy niin kauniisti kuinka usva ajelehti hiljaa, vielä sulalla järvenselällä. Paikan päällä tämä näytti vielläkin upeammalta, mutta täytyy sanoa, että on tuohon kuvaankin tallentunut hitunen siitä todellisesta tunnelmasta :D 

Pikku pupu järven jäällä, hyppi iloisella päällä :)

Älkää säikähtäkö, minä itse en ollut jäällä kävelemässä, vaikka kanit olivatkin! Tepastelin rantakivillä ja laiturinnokassa. Jää ei varmasti kannattelisi vielä ihmisen painoa, enkä tosiaan uskalla olla ensimmäinen joka kokeilee :D Vielä ei ole varmojen jäiden aika! 

Piitus hyppäsi syliin lämmittelemään ja kertoi niin että nyt on jo vilu. Niin retkemme pakkasessa päättyi ja kanit pääsivät löhöilemään sisälle lämpimään. 

Nämä hömpät hörökorvat luulevat vissiin että Roope on yksi sisustuselementti. Ne kiipeilevät huoletta sen päällä, kuopsuttelevat peittoja ympärillä ja möngertävät minkä kerkiävät, eikä Roope edes hievahda saati herää makoisista unistaan ;DD En tosiaan ymmärrä miten tämä on mahdollista! Tuon kolmikon touhuja on vaikea seurata tirskumatta :D

Minun piti kirjoitella kaikkia meidän kuulumisia, ja muummuassa siitä kun Niilo on ollut kipeänä, mutta nyt ei vain irtoa enempää tekstiä. 

Ps. Nillon vointi on paranemaan päin <3