sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Eka viikko takana ja vielä viisi edessä...


Kliinisen työn harkka on lähtenyt viime maanantaina käyntiin. Olen aivan loppu, vaikkei harkka sinällään ole raskasta. Se vain on vaativaa ja joudun sopeutumaan kuuden viikon aikana kolmeen erilaiseen vaativaan poliklinikkaan. Harkka on todella kivaa verrattuna kouluopiskeluun, koska aina näiden jaksojen aikana sitä huomaa, minkä vuoksi haluaa opiskella niska limassa.


Viime viikon aikana on tullut nähtyä jos jonkinmoista kirurgista toimenpidettä, ja paljon on luvassa vielä jatkossa. Jännittää, koska en ole vielä tottunut siihen että jonkun ihmisen osia leikellään ja veri virtaa. Kaipa sekin on tottumiskysymys, ja yritän aina ajatella että leikkaukset auttavat potilasta ja pelastavat henkiä. Jos kaikki oksentaisivat verta nähdessään, ei ihmisten henki olisi näin turvattu mitä se nyt kirurgisten toimenpiteiden ansiosta on. Mutta ei kukaan ole silti seppä syntyessään ;D



Tiesittekö että steriilien leikkaussali vaatteiden pukeminen on ihan hiiiirmuisen vaikeaa! Et saa koskea mihinkää, kukaan ei saa koskea sinuun ja silti vaatteet pitää saada kiemurreltua päälle jotenkin :D Kun vaatteet on viimein päällä, ei käsiä saa laskea lantion alapuolelle. Selkä, kyljet, hartiat/niska, lantion alapuolella oleva osa ovat kaikki likaista, eli kontaminoitunutta aluetta, vaikka oletkin juuri saanut takin päällesi suoraan steriilistä paketista :D Hankalaa...




Jeeee mä osaan poistaa tikit ja laittaa ne nallekarhulle! Jos jonkun nallelle siis tulee haaveri, voin toimia paikkaavana nalletohtorina ja tikata! :D Eli perjaatteen tästä hommelista osaan nyt, joten hädän tullen se sujuisi varmasti ihmisellekkin.


Kanyylin laittoa ollaan harjoiteltu myöskin lisää (osa joka tulee käden sisään ja josta tippaletku lähtee) mutta se on yhä hirmuisen hankalaa. Olisi kiva päästä tekemään tätä paljon johonkin, jotta taito kehittyisi ja siihen tulisi varmuutta. Jos sinulla on siis hyvät suonet kämmenselässä, tulen mielelläni pistelemään! :D


Minusta tuntuu että tämä kirurgian harkka on kaikkein vaativin ja vatsanpohjassa kipristeleekin kun ajattelen tulevaa. Mutta ehkä minä selviän tästä hengissä ja kunnialla läpi! On vain outoa kun pääsee katsomaan toimenpiteitä jossa pelkää pyörtyvänsä ja keskittyy vaan hangittämiseen.Tämä ei ole silti yhtä paha harjoittelu, kuin entistä koulua käydessäni sikala harjoittelu oli. Pyörryin kesken pikku-possujen kastroinnin, mutta se olikin mielestäni raakalaisten hommaa. Pikkuiset poika siat kastroidaan ilman kipulääkettä/puudutusta yleensä n.parin päivän ikäisenä, likaisissa oloissa. Se jos jokin on järkyttävää ja possujen hysteerinen huuto kivun ja pelon takia kuuluu vielä välillä painajaisteni taustalla.... Hyi kamala!

Hoitoympäristö on siihen maailmaan ihanan puhdas ja kivuton, yleensä.



Kauhukertomusten jälkeen Piituksen hamsterin nenä piristää! <3 Kaneista kuuluu nyt vähän vähemmän seuraavan viiden viikon aikana, sillä voimat eivät vain riitä ihan kaikkeen.






4 kommenttia:

  1. Elät kyllä jänniä aikoja, onnittelut! Missä opiskelet ja mikä on tulevaisuuden haave? Pakko vielä kysyä, että olethan kasvisyöjä! En kestä jos tuet lihatuotantoa, vaikka olet joutunut vielä paikanpäällr seuraamaan perus arkea sikaloissa:P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo oon kasvissyöjä :D Mä opiskelen Laureassa. Kaipa sieltä pitäisi jossain välissä valmistua ja sitten aloittaa töiden teko. Sen kummemmin en tiedä, mutta erilaisia tulevaisuudenhaaveita on vaikka miten paljon ;D

      Poista
  2. No niiin hyvä, arvasin että sun täytyy olla! Johan mulla ois menny maailmaan usko kokonaan muuten :D. Onnea opeskeluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Onnea myös omiin opintoihin ja tuleviin harjotteluihin :)

      Poista