Nuuskutusta siellä ja nuuskutusta täällä

Tänään meidän sunnuntaiaamu alkoi Hupun kanssa käsittelyharjoituksilla. Tapanani on houkutella Hupu kädelleni istuskelemaan ja syömään herkkuja. Herkun jälkeen otan Hupun usein parempaan käsittelyyn ja tutkin hampaat, pepun, silmät, kynnet/tassut ja muutenkin katson läpi koko pikku eläimen. Tämän yleensä hyvin nopean tarkistuksen jälkeen tulee herkkuja lisää ja sitten Hupu saa valita että meneekö hetkeksi terraan, vai lähteekö minun mukaani tutkimusmatkalle. Hupu on koko meillä olo aikansa ollut todella arka ja epävarma, joten pieni on yleensä tarvinnut tauon käsittelystä tämän jälkeen. Olen käynyt houkuttelemassa sitten myöhemmin Hupua taas luokseni.

Tänään tyttö kirmasi kädelleni todella innoissaan ilman epävarmuutta, heti kun sain lasketuksi käteni terraan :D Olen tästä yhä todella onnellinen! Yleistarkistuksen jälkeen Hupu ei ollut halukas palaamaan terraansa joten lähdimme yhdessä keittiöön. Olin käynyt rakentamassa keittiötasolle pienen tutkimusradan purkeista, tyhjistä paperihylsyistä ja piilottanut sinne tänne makupaloja :) Uusien paikkojen tutkiminen on aina ollut Hupulle se kaikista pahin ja pelottavin asia. Pöydällä oli kuitenkin myös neitosen oma tuttu ja turvallinen kantoboksi joka toi oudossa paikassa turvaa.

Hupu tutkaili paikkoja todella varovaisesti ja palasi aina välillä kantoboksin päälle/sisälle. Hupu saa yleensä kirmailla meidän kylppärissä. Sielä olen yrittänyt ottaa kuvia, mutta huonolla menestyksellä. Nyt kun kuvattava kohde olikin pöydällä eikä tarvinnut kyykkiä lattiatasolla, tuli kuvasadosta oikein mieluinen! <3 IG:n puolella ollaan pelätty sitä, etten päästä Hupua kirmailemaan ollenkaan terran ulkopuolelle, sillä en ole laittanut kuvia kirmailuhetkistä. Ymmärrettävää, että pelkät terraariokuvat herättävät ihmetystä asian saralla :D Hupu saa kuitenkin viettää aktiivista pientä gerbiilin elämää touhuten erilaisissa paikoissa, niin kylppärissä, sängyn päälläkin kuin eri pöytien päällä. Kuvaaminen ollaan jätetty suosiolla pois, sillä tyttö vaatii aika lailla kaiken huomion kaikkialla muualla kuin kylppärissä, missä putoamisen vaaraa ei ole.

Tänään kun laskin Hupun työtasolle, tarkkailin neitosen liikkumista hyvin tarkasti ensialkuun ennen kuin uskalsin tarttua kameraan. Hupu alkoi liikkua samoja tuttuja reittejä, joten tiesin aika hyvin missä kohtaa neiti kurkkii alas ja missä se viipotti hirmuista vauhtia. Gerbiileillä on huono syvyysnäkö, eli korkeuserojen hahmotus. Tästä syystä on oltava erityisen tarkkana, kun gerbiiliä juoksuttaa korkeammalla kuin lattiatasolla.

Yhtäkään vaaratilannetta ei tullut vaikka olinkin todella valppaana heti, kun Hupu lähestyi pöydän reunaa. Reuna-alue oli selvästi myös Hupusta pelottavan avara paikka, eikä se käynyt siinä kuin pari kertaa kurkistamassa. Hyvä näin, sillä minä sain keskittyä kuvaamaan pikkuisen tutkimusmatkailua rauhassa :D

Tälläinen oli tänään pienen Hupun aamu. Toivottavasti gerbiilijuttu oli kivaa luettavaa!
Nyt siirryn koulutehtävien ja pyykkivuoren kimppuun....

Mukavaa sunnuntaita kaikille!