Kotia kohti ja sydämen tykytyksiä

Vietimme pari viimeisintä viikkoa pupujen kanssa Roopen luona Savonlinnassa. Eilinen automatka kotiin oli aivan kamala, sillä onnistuin valitsemaan kotiinlähtöpäiväksi juuri pahimman lumimyrskypäivän. Lunta pyrytti paikkapaikoin niin kovaa ettei tietä näkynyt ja ellei edessä olisi mennyt autoa jonka peärä- ja sumuvaloa seurata, olisin taatusti ajanut ojaan. Valitettavasti auto lähti myös parissa liukkaassa kohdassa täysin hallinnasta tuulen ja mutkan takia, ja päädyimme tielle parin pyörähdyksen jälkeen poikittain (auto ei siis mennyt ympäri, vaan nokka menosuuntaan ym.). Ensimmäisellä kerralla olin tiellä onneksi yksin, eikä kolarin vaaraa ollut. Toisella kertaa auton lähtiessä hallinnasta peltoaukiolla puhaltavan puhurin takia, oli muitakin tienkäyttäjiä niin takana kuin vastaantulijoitakin. Auto kiepsahti parin ison heilahduksen jälkeen poikittain keskelle tietä. Oli ihan kamalaa kun en voinut tehdä yhtään mitään. Suljin vain silmäni, rukoilin ja odotin kovaa rysäystä. Sitä ei luojan kiitos tullut, sillä kanssa-autoilijat olivat olleet varuillaan, ja saivat autonsa pysäytetyksi. Huh!
 Vastaavassa hätäjarrutustilanteessa olen ollut nyt neljästi ja kaikki tapahtui tuon kuusi tuntia kestävän kotimatkan aikana. Illalla olin aivan shokissa ja tutiseva. Kanien kanssa syötiin vain iltapala ja mentiin kaikki nukkumaan hyvin ajoissa.

Nyt tässä kirjoitellessani nipistelen itseäni ja totean että olen vielä elossa ja yhtenä kappaleena. En ole ikinä ennen pelännyt auton ratissa noin paljoa, kuin mitä eilen. Kesken matkan tuli tirautettua usempi hysteerinen itku. Aamupäivän aikana tutkin kaikki kanit läpikotaisin turvotusten ja kolhujen varalta, sillä jokaisessa jarrutuksessa kuulin kuinka kanit kaatuilivat ja "kolisivat" bokseissaan todella ikävästi pehmusteista ja heinästä huolimatta. Boksit oli kiinnitetty penkkeihin vöillä, eikä ne itsessään päässeet liikkumaan, mutta sisällä olevat kanit kylläkin :(

Nyt on kuitenkin syytä unohtaa tuo kamala ajomatka ja palata reissumme hauskoihin juttuihin :) Kerkesimme ulkoilla kanien kanssa tosi paljon, sillä Savossa oli melkein koko reissun ajan lunta maassa ja pieni -2 astetta pakkasta. Puput pääsivät tutkimaan lähipiirin metsiköitä ja syömään varpuja järvimaisemissa, sekä me teimme aina aika-ajoin erilaisia luoksetuloharjoituksia. Hieman sain houkutella puputtimia luokse, sillä metsän herkut veivät kanien kiinnostuksen, eikä minun ensimmäiset huhuilut kiinnostanut yhtään :D

Peppu <3

Pupuilla oli Roopen luona tosi kivat tilat. On niin mukava olla vierailulla paikassa jossa eläimillä on hyvät puitteet, oli sitten kyse omista tai vieraista :D

Kävimme yhtenä iltana syömässä eräässä kiinalaisessa, ja voi kuinka tuo ruoka olikaan hyvää! Olen lihaton kasvissyöjä, eli en syö punasta lihaa tai kanaa, mutta kalaa ja mereneläviä syön. Tykkään ihan älyttömästi katkaravuista, enkä usko että osaan ikinä olla syömättä niitä :D

On kyllä aivan ihanaa olla taas kotona. Hupu pientä kerkesi tulla kova ikävä, ja on ihanaa kun pääsen jatkamaan meidän erilaisia harjoituksia. Takapakkia on varmasti tullut, mutta eiköhän ne palaudu kertauksen jälkeen taas pikkuisen mieleen tuota pikaa :)

Me ollaan Peekan kanssa edetty agilityssa todella kivasti, vaikka alussa ollaankin. Odotan jo ihan innolla tulevia treenejä. Toivottavasti pääsemme harjoittelemaan taas pian, sillä olen hirmuisen malttamaton! 

Lötköttäjä <3

Tämä postaus on ehkä hyvä lopettaa tähän. Mukavaa viikonloppua kaikille!