Kuulumisia

En ole poistunut keskuudestanne, olen täällä taas! 

Kirjoittaminen tänne tuntuu kyllä ihan todella oudolta. Viime kirjoituksesta on kulunut hurjat 1,5 vuotta ja olin jo ihan 100% varma, etten tule tänne enää palaamaan. Mutta tässä sitä ollaan raapustamassa juttua nostalgian vallassa 😃 Minuun iski ihan hirmuinen blogikirppu ja nyt tekee mieli juoksuttaa sormia näppäimistöllä ja kirjoittaa vaikka ja mitä. Näin on juu tullut sanottua aijemminkin ja taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että innostus lopahtaa hetkessä kuin lehmän häntä. Se jääpi taas nähtäväksi...

Viime postauksesta on tosiaan kulunut jo aikaa ja vaikka kuinka lupailin ja suunnittelin kivoja pentupostauksia tänne, ei mitään ilmestynyt. Ihan harmittaa, sillä Neeran vaavipäivityksiä olisi ollut todella kivaa lukea nyt näin jälkikäteen. Onneksi tytöllä on kuitenkin oma instatili jossa on päivityksiä ihan melkein syntymästä asti. Sen löytää nimellä @neerathemudi 

Ah mikä söpöläinen se onkaan pienenä ollut (ja on vähän vieläkin). Muutama vaavelikuva on ihan pakko julkaista ihan vaan, koska koiranpennut on niin suloisia ja on hauska ihastella pientä vaavi Neeraa <3

Tällä hetkellä meidän eläinlaumassamme asuu neljä kania, Piitus, Windy, Peeka ja Helio, sekä tuo hulivili mudinarttu Neera. Neera saapui meille vähän tuon viime postauksen jälkeen syyskuussa 2018 ja Helio uusin kanitulokkaamme saapui joulukuussa 2019. Nyt on jo vuosi 2020 enkä voi millää uskoa, että aika on kulunut niin hurjaa vauhtia. Saas nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan. 

Ennen Helion saapumista meillä oli vierailulla muutaman kuukauden Pupuninjoilta tuttu Evie (Peekan pikkusisko). Evien oli tarkoitus tulla meille sijaiskotiin synnyttämään poikaset viime syksynä, mutta harmiksemme hän ei tiineytynyt muutamista yrityksistä huolimatta. Siitä olisi ollut tarkoitus jättää pikkuinen hulivilivaavi tänne meille kasvamaan, mutta jokin maailmankaikkeus ei tätä sallinut eikä neiti tiineytynyt. Vieläkin harmittaa tosi paljon, etten saanut kasvattaa omassa kotonani kanipoikuetta ja kokea sen tuomaa iloa ja touhua. Nyt Evie on lähtenyt ja asuu taas Katrioonan luona. Se on astutettu uudestaan ja jos tälläkertaa kaikki menee hyvin ja tyttö tiineytyi odotellaan kuun vaihteeseen poikasia <3 

 

Söpönen pieni luppakorvainen Piitus 2 😄💗

 Helion tulo meille oli vähän sattuman kauppaa, sillä olin seuraillut sen poikueen matkaa haaveillen (ja Maijalla syntyneiden monien muidenkin belgianjänis poikueiden taivalta aijemmin) ihan syntymästä asti sydämet silmissä. Kun Evie oli joulukuussa lähdössä omaan kotiinsa tuntui oma lauma yhtäkkiä jotenkin vajaalta. Harmitti niin paljon ettei suunnitelmat onnistuneet, enkä halunnut tyytä siihen ettei meille tulisi lauman lisäystä. Kuin sattumalta Helion varannut koti perui kaupat hetkeä ennen sen luovutusta ja pian suunnittelun sekä tiedustelun jälkeen päätimme Roopen kanssa ottaa haasteen vastaan ja lähdettiin kokeilemaan ihan uutta kanirotua, josta olimme (tai lähinnä minä olin) todella pitkään haaveillut. Ja niin meille haettiin joululoman alussa uusi rinsessa kotiin 💝

Helio on liioittelematta yksi kaunein näkemäni eläin. Se on niin tavattoman sopusuhtainen ja kauniin jänismäinen rungoltansa, että oma silmä lepää siinä ihastellen. Se on alkanut myös sopeutumaan meillä eloon tosi kivasti ja viimeksi juuri eilen ihastelimme Roopen kanssa sen ilmavia ralliloikkia olohuoneessa 😍 Odotan innolla yhteisiä hetkiämme neitosen kasvaessa ja kypsyessä osana perhettämme. En tiedä vielä ajankohtaa milloin lähtisin totuttamaan sitä osaksi nelikkoon, mutta sitä projektiakin odotan innolla. Tarkoitus olisi lähteä kokeilemaan koulutusta esteille lähipäivinä, kunhan saan muut juoksevat asiat ensin alta pois. Minä nimittäin valmistuin viime viikolla viimein klinikkaeläinhoitajaksi ja nyt pitäisi aloittaa vakituisen työn metsästys 😁 Jostain syystä mielummin kouluttaisin kania kuin istuisin koneella hakulomakkeita täyttelemässä.

Tänään olemme juhlistaneet kanien kanssa Windy-Bindyn syntymäpäivää. Ihana tyttöseni täytti jo huimat 4-vuotta 💗Huimaa, mutta silti hassua, että se on ollut osa elämääni vasta vajaa neljä vuotta, kun tuntuu, että olemme taivaltaneet yhdessä jo paljon pidempään. On se vain ihana mainio iloinen tyttönen!

Blogia olisi kyllä kiva alkaa kirjoittelemaan ja vielä kun saisi tämän ulkoasun jotenkin ajantasalle ja muokattua ajattomaksi niin tänne palaisi uudestaan ihan mielellään. En kyllä toisaalta pidä blogin remppaan suurta hoppua, sillä meitä ei taida kukaan enää tätä kautta seurata 😄 Itse en ainakaan enää seuraa pahemmin muiden blogeja, joten todennäköisyys siihen, että joku eksyy tänne on hyvin pieni. Sosiaalisen median myötä on blogit varmaan aika katoava kiinnostuksen kohde, mutta ne toimii silti hauskana muistojen ja omien ajatusten arkkuna, jota on myöhemmin kiva käydä raottamassa ja nauramassa menneen elämän kommelluksille! 

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!