Jäit tuuleksi taivaanrantaan

"Toivon, ethän enää silloin kannusta ja rohkaise. Ethän pyydä että jäisin elämään.
Säästä minut taistelulta, kuiskaa vain; 
irti päästä, olet vapaa lähtemään.

Pidä silloin hiljaa kiinni, syliin hellään rutista.
Pidä minusta kiinni, paijauksilla lohduta.
Että voisin aivan hiljaa huomaamatta nukkua, että voisin luulla, sinä tulet mukana.
Sitten anna minun mennä, kun on aika lähteä.
Kerro kuinka unelmoimme joka kevät yhdessä.
Silloin anna minun mennä, kerro kevään linnuista.
Kuinka kaunis onkaan taivas, kuinka kaunis kesä ihana." - Eetun rukous ❤

Eetu rakkaan tarina päättyi viime torstaina. Eetu sai rauhallisen ja harkitun kuoleman, ilman taistelua ja kipua. Ennen kun elämä olisi käynyt ikäväksi.
Minä olen ollut ihan sekava menetyksen jälkeen. Vaikka vanhan kanin kohdalla luulee että on valmistautunut kaikkeen, silti pala sydämestäni särkyi ja tuntui kun Eetu olisi viety minulta liian aikaisin. Ei näihin vain pysty varautua mitenkään. En voi uskoa että pikkuista tehopappaa ei enää ole. Pieni Eetu joka aina juoksi vastaan kurnuttaen. Höpsö pieni, maailman kiltein kani. Nelikkoni muuttui yhtäkkiä kolmikoksi.  Niin yllättäen etten osaa pysyä mukana muutoksessa.
Rakas, me kaipaamme Windyn kanssa niin kovasti!